Kisarutiinia etsimässä

Perjantaina 25.3.16 Riders Innissä oli minun ja Nilsin toiset yhteiset kisat, luokkina ykkös-tason 80 ja 90 367.1 special arvostelulla. Nyt aloin etsiä meille sopivaa rutiinia ja kerron kisoja edeltävästä päivästä niiden jälkeiseen päivään, miten tein asiat ja missä fiiliksissä.

Aamulla kisoja edeltävänä päivänä seitsemän aikoihin saavuin tallille ja Nipan hoidettuani kiipesin satulaan. Ratsastin avut kunnolla läpi, eli tarkistin lyhentämisen, pidentämisen kääntämisen yms. radalla tarvittavat asiat. Ikinä en ole tämän hevosen kanssa saanut niin mageeta fiilistä, kuin nyt. Oli siis kaikin puolin hyvä fiilis lähteä kisoihin. Vähän aikaa sitten ratsastin Nipan puoliksi sen omistajan kanssa ja sivusta näkeminen, taas kerran, todellakin auttoi. Ratsastuksen jälkeen tarkistin vielä, että löydän kaiken mukaan tulevan ja putsasin varusteet. Oli tosi vaikeaa haalia kaikki tarvittava kasaan näin rutiinin puuttuessa.

Kisapäivän tallihommat alkoivat seitsemältä tallin avaamisella ja hevosten ruokkimisella. Väsymystä ei aamulla tuntunut ollenkaan vaikka kovin paljoa ei tullut nukuttua kisoja ajatellessa. Kun hevonen ja varusteet oli saatu pakattua hevosautoon, lähdettiin ajamaan kohti riders inniä, jonne saavuimmekin todella hyvissä ajoin.

 

 Paikan päällä ehdittiin seurata kisojen ensimmäistä luokkaa, jonka jälkeen oli vuorossa radankävely. Rata oli mukavan oloinen, eikä sisältänyt ihmeellisyyksiä, mutta valmentajan kanssa käytiin läpi, mitä missäkin piti ottaa huomioon. Verkassa olin sitten ihan pihalla. Osittain ehkä sen takia, koska se oli ensimmäinen oikeanlaisempi kisaverkkani(koska kotitallin verkat tuntuvat mielestäni aika erilaisilta). Vaikkei siellä jälkiäteen ajateltuna niin suurta ruuhkaa ollut, niin tunti että hevosia olisi jatkuvasti tullut joka puoleleta. Valmentaja oli onneksi auttamassa verkassa. Hypyt oli siinä mielessä vähän masentavia, koska kotona olen jo oppinut tuomaan nipaa vähän lähemmäs esteitä, mutta nyt se lähti koko ajan liian kaukaa. Kuitenkin ensimmäisellä radalla verkkahypyt tuntui olevan yhtä kaukana unohduksissa, kuin niiden ponnistuspaikat.

Ennen ensimmäistä rataa en oikein valmistellut kunnolla ja se tuntui radalla, mutta ei siitä sen enempää, koska alla on video.

Ratojen välissä laitoin Nipan autoon syömään ja sillä välin pois lähti Nipan omistaja ja valmentajakin. Minulla oli fiilis, että molemmat olivat olleet minulle iso henkinen tuki, mutta nyt piti selvitä verkasta ilman ohjeita. Paljoa ei tarvinnut onneksi verkassa tehdä, koska yksi rata oli jo takana. Yllätyin todella, koska toka verkka meni paljon paremmin, kuin ensimmäinen. Välillä, jos meinasin jäätyä niin äiti muistutti hevosen herättämisestä.

Suoraan hyppääminen on ehkä maailman vaikeinta:D

Tähän rataan olen tyytyväisempi, kuin ensimmäiseen. Muistin valmistella ja laukka sujui paremmin. Keltaisen pystyn eli ysin jälkeen olisin halunnut käänttä aikaisemmin sarjalle, mutta ysillä hukkasin kuitenkin ajatuksen, jolloin laukka piteni ja en muistanut kääntää... Joka tapauksessa kaikin puolin hauska päivä ja suur kiitokset kaikille, jotka auttoivat ja kuvasivat!:)

Seuraavana aamuna herätykset jatkoivat aikaista linjaa. Ennen  seitsemää vaihteeksi olin tallilla ja kolmeen asti päivä kului tallinteon merkeissä. Sen jälkeen ratsastin Tintillä pitkästä aikaa ja tuli kyllä taas todettua erilaisilla hevosilla ratsastamisen tärkeys muttei siitä sen enempää, tämä postaus on Nipan asioista. Ja miten ihanalta tuntuikaan kiivetä Nipan selkään pitkän, ihanan päivän päätteeksi. Ohjelmassa oli vain rento jumppa pitkässä muodossa ja keskityin vain meidän molempien rentouteen. Kehuin sitä paljon ja kerroin sille miten taitavasti se osaa jumpata tai mennä pitkin ohjin. Tuli muuten kivan tuntuinen hevonen;) Koko ajan mentiin korvat hörössä ja silloin tällöin ne kääntyilivät kuuntelemaan tämän kuskin höpinöitä. Oli ihanaa mennä yksin maneesissa ja ratsastuksen kruunasi vielä loppukäynnit hevostiellä turvallisen tuntuisessa kaiken hiljentävässä sumussassa. En osaa edes kuvailla sitä onnen tunnetta, minkä se hiljaisuus ja Nipan kanssa olo sai aikaan. <3

Tässä oli siis meidän rutiinit kisoja varten ja innolla odotan seuraavia kisoja, Tampereen hevosmessuja ja valmennusta, joka on 2.4. Seuraavia kehityskohteita, ovat kääntäminen ja varmaan lähinnä itselleni parempi laukan ratsastus, jotta se olisi energisempää ja säädeltävämpää. Silloin voisin joskus Nipankin kanssa ratsastaa vähän enempi aikaa. Toivottavasti pääsen taas pian kirjoittamaan, koska elämä on ollut aika kiireistä niin hevosten kuin koulunkin osalta.