sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Puomiläksyjä

Valmentajan lähtiessä lomille, hän antoi kotiläksyjä ja tässä yksi niistä: 2 maapuomia, väliin 17m 5-7 askelta.

Jo alusta asti Nipa tuntui ihan ihmeellisen kivalle. Viime ratsastuskerralla tehty työ oli varmaan maksanut itsensä takaisin, koska viimeksi tuntui toosi hoipertelevalta ravata sitä pitkää sivua uran sisäpuolella. Nyt kuitenkin hevonen ravasi jo melko alussa pätkiä "itse", kun viimekerralla tässä kesti huomattavasti kauemmin. Harmi, kun tästä ei ole materiaalia, koska maneesissa oli useampi ratsukko, joten kuvaaminen oli haastavaa.

Uskon myös, että normaalia pidemmällä käyntityöskentelyllä ennen ravia oli osuutta asiaan. Menin käynnit myös ilman jalustimia omaan istuntaan ja suoruuteen, sekä rentoihin käsiin keskittyen. Vähän kummallista kyllä, mutta muistan kun vilkaisin käynnissä peilistä käsiäni niiden ollessa rennot. Ne näyttivät jotenkin epävakaammille, mutta hevonen kuitenkin rennommalle.


Tein vähän väistöjä kevyessäravissa ja ihan perusratsastusta eli suoralla suora, kaarevalla kroppa kasassa ja raiteilla. Ajttelin myös, sitä miltä rehellisesti taipuvan hevosen pitäisi näyttää. Tämän tuloksena koin varmaan elämäni suurimman yllätyksen. Nimittäin vasen kierros. Ihan kaikissa askellajeissa sujui ihan ihmeellisesti ja puolierot tuntui paljon pienemmiltä. Puomeilla kuitenkin puolierot tuli enmmän ilmi.

Puomit aloitin oikeassa eli helpommassa laukassa rennosti normaalilla viidellä askeleella. Oikeasta ei ole jäänyt mieleen sen ihmeellisempää, kuin että keskityin aina siihen, mitä pitää muuttaa, miten toistaa sama, milloin/miten siirtyä lyhyempään laukkaan ja kasvattaa askelmääriä, sekä miten saan harjoituksesta mahdollisimman paljon irti itselleni ja hevoselle. Ideana oli saada hevonen reagoimaan eteen tai kokoamaan ja työskentelemään lyhyemmässä vahvistavassa laukassa. Alla olevassa kuvassa se mitä tavoittelin puomin ylityksessä. Suora hevonen ja "järkevässä" paketissa. Itsessäni taas yritin keskittyä etten mene maapuomille mukaan ja katseen ylhäällä pitämiseen. Ei kyllä aina onnistunut, mutta tuntui siltä, että katse pysyi vähän paremmin, kuin yleensä, jos ajattelee koko ratsastusta.

Valmistelussa ja puomeille kääntämisessä mielssä oli rentokäsi, jotta laukka pääsisi sujumaan kaarteella, puomeille kääntessä. Kääntämisen tein ulkoavuilla, silmät edellä ja johtamalla vähän. Yritin olla tarkka itselleni sisäohjasta, koska laukka ei pääsisi sujumaan jos vedän sisä-ohjasta, jolloin sisätakajalka blockaantuu, josta alkaa kaikki ongelmat.

Vasen kierros on sitten ihan oma lukunsa. Aloitin samalla tavalla helposta viidestä askeleesta lyhentäen seitsemään asti. Ihan sama mitä askelmäärää ratasastin tms, Nipa halusi aina kovasti vaihtaa oikeaan laukkaan ensimmäisen puomin päällä. Tätä yritin korjata paremmalla tiellä, lyhyemmillä ohjilla, laukan kunnostamisella pitkälläsivulla ja vahvalla ulkopohkeella, koska sinne Nipa yritti valua. Oli kuitenkin vaikea säädellä ulkoavut, koska välillä tuntui, että ne vain pahensivat laukanvaihtamisen riskiä. Huomasin myös, että jos ratsastin pitkääsivua eteen, en saanut laukkaa kunnolla enää tasapainotettua lyhyellä sivulla, jolloin puomille pääseminen oli vaikeampaa ja silloin ainakin tuli oikeaan vaihto, mikä on ihan loogista. Näiden pohdintojen jälkeen pääsin puomit ihan kelvollisesti viidellä, kuudella ja seitsemällä

Lopussa annoin vielä vähän ohjaa ravissa ja kävelin vielä tosi pitkään, jotta kroppa ei jäykistyisi.


Seuraava postaus tulee käsittelemään tavoitteita tälle vuodelle ja sitä miksi oikeastaan niitä asetan. Mihin esim. tämän kauden ratsastuksellisest ja kilpailulliset tähtäävät ja miksi. Mitä tulevaisuudelta haluan?

torstai 28. tammikuuta 2016

Päivän harjoitus

Viime ainkoina olen huomannut, että on aika sama mitä tekee ratsastaessa, jos sen tekee hyvin ja huolella. Tai siis silloin, jos tavoitteena on "vain" kuuliainen hevonen. Kuitenkin silloin pitää tietysti enemmän käyttää päätä, kun työstää ongelmakohtia ja kehittää tiettyjä osa-alueita. Treenaamisen pitäisi siis kuitenkin olla suunitelmallista. Kuvia en tältäkään kerralta saanut, koska ratsastin kaikkien ollessa koulussa/töissä, mutta yritän kuvailla sanallisesti.

Harjoitus:
pääty-ympyrällä laukka kuntoon
pitkällä sivulla loivakiemura hallitussa napakassa ja eteenpäin vievässä laukassa (eli vähän vastalaukkaa)
puolipidätteet ennen kulmaa ja laukka voltti lyhyelle sivulle
pitkällä sivulla pari askelta laukka väistöä.
Tarkoituksena jumpata hevosta niin, että saisin sen laukkaamaan isommin.

Ja miten tämä siis sujui? Yllättävän hyvin, ottaen huomioon, että alkuun mulla oli pää ylhäällä hitaasti jolkottava hirvi. (Nipassa ei mitään vikaa, mutta itsestäni piti korjata pari asiaa) Tähän reagoin ratsastamalla kädet vähän ylempänä kuin yleensä (jotta sain kuolainlinjan säilytettyä), ja jalalla eteen. Sitten päästiinkin jo pitkä sivu (uran sisäpuolella) ilman miljoonaa mutkaa.

Verkkasin vähän myös laukassa kevyessä istunnassa, jonka jälkeen harjoitusravissa  tarkistin perus kääntävät avut, lyhentämisen ja pidntämisen. Keskityin siihen, että molemmat olisi suoralla suoria ja kaarevilla urilla/kulmissa kaula ei taipuisi liikaa, vaan ulko-ohjan tuntuma pysyy ja pää ei käänny liikaa, jolloin hevonen pystyi asettumaan ja taipumaan rehellisemmin. Nämä edelliset myös auttoi siihen, että takajalat eivät jäisi sinne talliin. Tässä vaiheessa Nipa alkoi ravaamaan "itse". Nyt kun hevonen oli hyvän tuntuinen ja avuilla pystyin aloittamaan harjoituksen.

Yllätyin suuresti. Ensimmäinen kierros oikeaan meni kerralla putkeen. Vasemmalle jouduin kuitenkin toistamaan. Vastalaukka sujui, mutta tulin sen jumpan vuoksi uudestaan. Ensimmäisellä kerralla voltilla laukka ei pyörinyt ihan kunnolla -> seuraavalla kerralla tarkistin etten vedä sisä ohjasta pidin "makarooni" käden (tämä mielikuva toimii mulla oikein hyvin, muuten jännityn helposti hartijoista). Myös laukka väistö oli vähän epämääräinen -> seuraavalla kerralla, kun olin ratsastanut voltin paremmin, oli laukka sujuvampi = helpompi järjestää asiat väistöä varten ja lisäksi ajatteli väistössä enemmän istuntaa, enkä vain sitä pohjetta ja kättä=pienemmät avut.

Lopuksi mulla oli rento hevonen, joka laukkasi isommin kropasta, kuin ennen minun kanssani, eli tavoite saavutettu. Illalla vielä taluttelin Nipan, tein porkkana venytyksiä ja laitoin lämppärit takasiin. Loistava päivä, en malta odottaa hyppy treenejä, kun laukka (ja kyllä ravikin) tuntui niin hyvälle. En voisi parempaa opetusmestaria/vuokrahevosta/valmentautumis hepoa toivoa <3

PS. Lupaan parantaa näiden kuvien kanssa. Blogin nimen vaihtamista olen miettinyt, koska aloittaessani bloggaukasen en juurikaan ollut varma mistä täällä tulen kirjoittamaan ja groomilife ei oikeen kuvaa tätä, koska hevosten hoitamisesta en juuri ole kirjoitellut vaikka se onkin iso osa elämääni. Kaikki uudet nimi ehdotukset tälle blogille ovat tervetulleita eli rohkeasti kommentoimaan, jos tulee ideoita:)

maanantai 25. tammikuuta 2016

Kiireistä ja ihanaa

Blogi on nyt ollut hiljaisempi, koska elämä on ollut hullua, ihanaa ja koeviikko painaa päälle. Hullua siksi, että en vieläkään voi ymmärtää, mitä hevosrintamalla on tapahtunut (ratsastuskoulussa lopettaminen). Ihanaa, koska mistään vaan ei ole mitään valittamista, paitsi vuorokauteen voisi tulla lisää tunteja. Tuntuu ainakin siltä, että olisin nyt ratsastanut enemmän, kuin ikinä ja siinä samassa tietysti lukio. Se saikin minut miettimään, mikä kiire minulla oli, kun 8- luokkalaisena lopetin hoitoponini hoitamisen, jotta "ehdin" hoitaa Tinttiä? Mikä kiire 8-luokkalaisella minulla on voinut olla, jos nyt ehdin ihan hyvin hoitamaan Tintin ja tietysti ratsastuspäivinä vuokrahevosen, joka on 3 tai 4 kertaa viikossa.

Viime viinkonloppu tuntui kiireisemmältä, kuin ikinä vaikkei siinä mitään eriyistä ollutkaan. Herätessäni tekemään tallia ja hangessa tarpoessani huomasin; mähän melkein nauran ja miksi ihmeessä? Ratsastus menee niin kuin se on aina mennyt ylä- ja alamäkineen. En sanoisi, että motivaatio pulaa olisi ollut, mutta nyt pitkästä aikaa tuntuu, että olen päässyt tekemään tarpeeksi asioita jolloin tuntuu, että elämässä on vain hevoset, edistyminen ratsastuksessa ja halu oppia kasvaa entisestään. Tietoisuus tulevaisuuden haaveista muuttuu kokoajan vain määrätietoisemmaksi.

Tälläinen minipostaus tällä kertaa. Ratsastusta on ollut paljon, mutta kuvia ei ole tullut, mutta sen verran sanon, että olen ymmärtänyt jotain uutta hölläämisestä ja ratsastaessa hevosen kuulostelusta. En tiedä, ei välttämättä vielä näy ulospäin, mutta siitä fiiliksestä se lähtee.


sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Elämä on täydellistä

Nyt tänä viikonloppuna on ollut ihan super hauskaa! Ensin lauantaina oli jumpan hyppäystä Nilsillä ja tänään eli sunnuntaina ratsuina toimivat hoitohevoseni Tintti ja vuokraheppa Nils. Ratsastukset eivät ole menneet erityisen huonosti, mutta ei ehkä niitä kirkkaimpiakaan oivalluksia tullut. Hauskaa on kuitenkin ollut satulassa on parempi fiilis, kuin missään muualla :)

Tänään ensimmäisenä ratsastin Tintin, jota olinkin odottanut jo koko edellisen päivän ja yön. Varmaan vaikein hevonen millä olen ikinä mennyt, mutta super osaava ja olen niin iloinen, että pääsen silloin tällöin harjoittelemaan tällaisen kaverin kanssa. Muistan vielä ajan, jolloin en edes osannut haaveilla sillä ratsastamisesta.

Aloitin normaalilla ravilla ja laukalla keskittyen vain hyvään tahtiin, koska Tintti tuntuu helposti jäävän hitaaksi leijumman paikalleen. Tahti kuitenkin löytyi ihan hyvin, joten jatkoin tekemällä pujottelua maneesissa olleiden jumppasarja esteiden välistä ja toisella pitkällä sivulla tein tarvittavat valmistelut uutta pujottelua varten. Tässä keskityin taas tahdin ja energian säilyttämiseen, sekä siihen että hevonen asettuu ja taipuu kunnolla kaarteissa ilman, että vedän itse sisäohjasta. Aijemmin kun olen tehnyt samaa, ei tahdin säilyttäminen tuntunut yhtä helpolta, mutta taivuttaminen oli kuitenkin vielä haasteellista. Silloin nostin katseeni ylös tarkistin oman istunnan, otin jalustimet ylös ja tarkistin kädet, alkoi heppa taipumaan.

Laukka työskentelyssä tein vastalaukkaa ja kahdeksikkoa, jossa tein keskellä laukanvaihdon. Tintin omistaja on opettanut todella hyvän kikan laukan vaihtoon; pitää ajatella, että laukanvaihto on este. Ainakin minulla se on auttanut apujen ajoituksessa ja laukan parantamisessa ennen vaihtoa hurjan paljon. Tässä keskityin siihen, että laukka olisi riittävän energinen, kuski ja hevonen suorana, ei turhaa kädellä säätämistä, katse eteen, yy kaa koo, vaihto, pehmeästi kyydissä, älä vedä suusta. Aikamoinen lista, mutta osa onneksi tuli automaattisesti. Laukanvaihdossa oleminen ei enää tuntunut yhtä epämääräiselle. Videoiden kanssa en jaksanut säätä, joten vain pari kuvaa tällä kertaa.
Totoro tuntui koko päivän jotenkin tosi pieneltä ja erityisen söpöltä:3


Seuraavana vuorossa Nils. Menin hakemaan sen tarhasta erittäin leveästi hymyillen ja sanoin:"Tänään mennään pellolle". Tätäkin olin odottanut eilisestä asti, koska varsinkin ollessani vielä ratsastuskoulutunnneilla (lopetin tunnit vuodenvaihteessa) oli kaikenlainen erikois ohjelma kentän ulkopuolella äärimmäisen harvinaista herkkua. Mitään kunnon maastojahan täällä ei ole, mutta laidun ja ratsastustie, jonka kävelemiseen menee varmaan 15-20min. Joka tapauksessa ensin kävelin ja otin vähän ravia ja laukkaa polulla ennen, kuin menin pellolle, missä piti menin pieniä pätkiä. Loppuun vielä ravasin kentällä, koska sen pohja tuntui kevyemmältä. Missään ei periaatteessa ollut kovin liukasta, mutta silti haluaisin joskus johonkin muualle isommille pelloille tai maastoille laukkaamaan oikeasti kunnolla, kun oli heppakin välillä sitä mieltä, että olisi voinut mennä reippaammin. Alla muutama kuva talvisista fiiliksistä.

Täydellinen sää ulkona ratsastukselle. Ei tuule, aurinko paistaa ja pakkasta tosi vähän.








ja vielä loppuravia


Peltoilu oli osa kotiläksyjä, mitä valmentaja antoi lähtiessään pienelle lomalle. Eli viikko-ohjelmaan pelto/polku/hankitreeniä, kouluratsastus päivä ja kahdella maapuomilla laukka-askeleen säätelyä. Kiva monipuolinen ohjelma, jonka mukaan menen pariviikkoa. Sitten jatkuu hyppytreeni ja pian ensimmäiset kisat Nilsin kanssa.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Oheisharjoittelu

Vähän erilaista postausta tällä kertaa. Nyt siis otsikon mukaan kyse on ratsastuksen tärkeästä oheisharjoittelusta ja kaikesta mitä teen hevosvapaalla ajalla edistymisen eteen. Nämä on siis enimmäkseen pitkäaikaisia rutiineja, ei uudenvuoden lupauksia tms. Ajattelin kuitenkin tehdä tämän tyylisiä postauksia myös joskus toiste, jos keksin tähän jotain lisää, koska myös juoksu ja lihaskunto ovat lähellä sydäntä.

Juokseminen: Olen kuullut tutkimuksesta, jossa sanottiin, että hyvällä hapenottokyvyllä ja satulassa pysymisellä on yhteys. Se ei haittaa, vaikka silloin tällöin lentäisinkin, mutta uskon sen auttavan keskittymiseen ja ehkä myös siihen, että tallityöt tai pitkät päivät tuntuu helpommille.

Lihaskunto: Mitään salikorttia minulla ei ole, mutta kotoa kyllä löytyy kaikenlaista pikku painoa yms. Tykkään treenata kotona ja tällä on saanut ihan tuloksiakin, joten en usko ikinä hankkivani korttia. Teen aika pitkiä sarjoja(esim. hyppyjä, punnerruksia, erilaisia vatsoja), koska ratsastuksessa uskon enimmäkseen yleisjäntevyyteen ja staattiseen voimaan, jotta pystyn olla häiritsemättä hevosta ja saa käytettyä avut selkeästi. Taas tuon esiin myös tallihommat, koska jos lihakset on hyvässä kunnossa niin jaksaa pidempään. Tämä on vaan omaa päätelmääni, mutta uskon että, jos ei ehdi syödä niin myös silloin jaksaisi pidempään, kenties.
mun "kotisali"

Pienet asiat: Osan näistä saa helposti upotettua arkisiin rutiineihin, kuten hampaidenpesu silmät kiinni yhdellä jalalla, kättä ja jalkaa vaihdellen.
   Silloin kun muistan, valittsen kävellessäni kohdan, jonne kuvittelen olevan 7m. (=2askelta ennen estettä) Arvioin kohdan, mistä  7m voisi alkaa ja kävelen metrit kuten radan kävelyssä. Tietysti etäisyys näyttää erille hevosen selästä, mutta kun kuulin valmentajaltani Cristopher Wegeliuksen tehneen vastaavaa askeleiden laskemista, päätin että aijon kokeilla sitä.
   Säädän myös pallon kanssa sillon tällöin kaikenlaista, koska koordinaatiokykyni ei ole ehkä ihan paras mahdollinen. Tämä on aika uusi kokeilu, eli pitää katsoa onko tästä apua.
   Ratsastuksen katsominen on näistä varmaan hyödyllisin. Niin paikan päällä, jolloin on mahdollisuus kysyä, mutta myös erilaisista netti TV:eistä. Kaikki on varmaan joskus saanut sen tunteen, kun tuntee tekevänsä harppauksen kehityksessä (ja sitten heti perään tuleekin aina jämähdys tai alamäki:D). Tällaiset fiilikset ovat minulla lähes aina saanut alkunsa siitä, kun olen nähnyt jotain ja yhtäkkiä sen jälkeen käytännössä koenkin oivalluksen.
   Syömisiinkin kiinnitän jonkin verran huomiota. Vaikka syön tooodella paljon herkkuja, mutta myös tooodella paljon niitä terveellisiäkin asioita. Pää pointtini tässä on, että vireystila ja oppimiskyky pysyy hyvänä erit. valmennuksissa.

Näitä keksisin varmaan vielä lisää, mutta tässä tärkeimmät. Löydätkö tästä itsellesi jotain uutta ratsastuksen tueksi tai onko sinulla kenties jotain erilaista?

maanantai 4. tammikuuta 2016

Kouluratsastus kuukausi tavoitteet

Nyt tammikuussa melkeinpä kaikilla Soukan hevosilla on jonkinlaista hyppylomaa, jolloin ratsastajatkin keskittyy enemmän koulupuoleen. Kuukauden tavoitteena on saada hyvin toimiva hevonen, joka reagoi apuihin erit. laukkatyöskentelyyn pitää keskittyä, koska esteet. Päätin nyt listata mitkä ovat omat/Nilsin/meidän ratsukkona tavoitteet, jotka pitäisi olla mahdollisimman hyvällä mallilla kuukauden lopussa, kun säännöllinen hyppääminen jatkuu. Olin viime la & su Rosali Kivitien kurssilla, josta sain paljon apua.

Katse
Tämä synnyttää vahvan epäilyksen tunteen, mutta tämä turha ja erittäin sitkeä tapa on ollut niin pitkään, että nyt haluan siitä eroon. Kuukauden päästä en katso enää yhtään alas. Huh, nyt se on sanottu. Epäilen kyllä silti vahvasti, että osaisin aina esim. katsoa kevennyksen ilman silmieni apua, mutta lupaan yritää pahaani.

Oikea takajalka mukaan
Nilsillä kyse ei siis ole mistään fyysisestä viasta, vaan ihan normaalia toispuoleisuutta (myös omasta istunnasta johtuvaa). Eli varsinkin vasemmassa kierroksessa oikean takajalan ollessa ulkona se vaatii ratsastusta, mutta koulukurssin jälkeen ma estevalmennuksessa tuntuikin jo paremmalle. Seuraavissa kohdissa itselleni ohjeita tässä (ja monessa muussakin asiassa) onnistumiseen.

Painoa vasemmalle
Minulla on eri määrä painoa jalustimissa ja istuin luilla, jolloin vasen kierros vaikeutuu. Siihen haluaisin saada aikaan huomattavaa parannusta.

Kädet omille puolille kaulaa
Helposti mulla lähtee ranteet kääntymään erit. vasen, jos on liian pitkät ohjat. Yritän saada Nilsiä välillä kääntymään painamalla ulko-ohjaa kaulaan, jolloin käsi menee helposti väärälle puolelle. Tämän kääntämisen kanssa olen onneksi saanut paljon apua koulukurssilla. En siis saa vetää sisäohjasta, vaan vain johtaa. Ulkopohje on tietysti silloin myös mukana ja ulko-ohja pitää tuntuman. Olin hoitajatunnilla Tintillä, jolloin ovalsin jotain kääntämisestä. Hevonen alkoi ihmeellisesti toimia, kun voltilla ja kulmassa uskalsin kääntää kunnolla, jolloin hevonen sai raamit ja alkoi liikua niiden sisällä paremmin ja isommin. Kääntäminen on musta tosi ihmeellinen asia, koska ei suorankaan uran ratsastus onnistu, jos ei hevonen käänny samalla tavalla molempiin suuntiin.

Pohkeen käyttö
Tämä ongelma juontaa juurensa jo alkeisjatko tai jatkokurssilta. Ratsastin silloin vain niillä reippaammilla poneilla, eli en juuri oppinut käyttämään pohkeita. Harmi etten silloin jo ymmärtänyt miten ihanaa on ratsastaa erilaisilla hevosilla... Nykyään siis jään helposti junttaamaan ja käyttämään jalkaa turhaan. Loistava harjoitus tähän on mielestäni myös koulukurssilla ollut ravin säätely harjoitus. Eli normaalista tai isommasta ravista aletaan hidastamaan ihan mummoravia, eikä mitään kokoamista vaan pohje irti ettei vahingossa käytä sitä. Mukavasta mummo sipsutukesta aletaan tekemään ravia käyttämällä pohjetta ravin tahdissa ja hellittämällä.

Hevosen kunto
Missään pihakoriste kunnossa Nils ei siis ole, mutta tulevia kisoja ja treenejä varten pitäisi kuntoa kuitenkin hieman kohottaa. Toivottavasti tulee paaaljon lunta niin pääsisi tekemään hankitreeniä.

Millaisia tavotteita sinulla on? 




lauantai 2. tammikuuta 2016

2015 look back (kuvia)

Ihan mahtava vuosi, joka vain huipentui loppua kohden.Tuntuu, että näkemykseni kaikkeen hevosiin liittyvästä on laajentunut. Vuoteeni on kuulunut niin epätoivoa, kuin myös hauskaa työntekoa, oppimista, muutoksia, sekä uskomaton onnen kantamoinen (eli Nils). Eli eiköhän aloiteta muistelu vanhojen kuvien kautta.


Vuosi alkoi ratsastuksen kannalta ehkä hieman masentuneissa fiiliksissä. Tuntui etten osannut mitään ja olo oli kaikin puolin epätoivoinen. Kuitenkin hiihtolomalla sain hyvän annoksen itseluottamusta, mitä siihen väliin tarvittiinkin. Tai ehkä paremmin fiilistä kuvaa piristys, eli ensimmäinen n. 100cm rata, kun olin Tahkolla hyppytunnilla Laavalla. Silloin metri ja 110:stä puhumattakaan näytti valtavalle, sillä olin hypännyt juuri ja juuri kasikymppiä. Tämä on kuitenkin yksi merkittävimmistä yksittäisistä kerroista, koska sain fiiliksen siitä miltä esteille tulemisen ja välien ratsastamisen pitäisi tuntua. Ennen kaikkea, miten helppoa asiata voivat olla, koska latistuneella fiiliksellä kaikki tuntuu rakettitieteelle. Ja en siis olisi selvinnyt, jos hevonen ei olisi ollut super kokenut ihana ja taitava. Tästä myös lähti ylämäki jalkojeni kannalta. Ennen kantapäät eivät millään pysyneet alhaalla, mutta tällä kertaa katsoin jokaista estettä keskittyneesti päässä ajatus: "Jos en pidä kantapäitä alhaalla, niin sinkoan taivaan tuuliin, enkä halua pudota" :D
  Toinen ylämäki lähti siitä, kun olin Ypäjän hevosopistolla Talent- leirillä avustamassa valmentajia esteiden kanssa. Tuli siis katsottua paljon valmennuksia ja kuulin paljon hyviä neuvoja, sekä sain myös paljon irti kyselemällä ennen tai jälkeen valmennuksessa avustuksen. Pääsin myös seuraamaan luentoja, kuten Mia Stelbegin henkistä valmennusta ja Noora Forstenin puheita kilparatsastajan urasta.
Tähän mennessä ainoat ulkopuoliset kilpailut joissa olen ollut. Hästbackassa 60-70cm

 
Hyppäsin vuoden alkupuoliskon aikalailla pelkästään tällä Matilla. Se on ihana, kokenut, vanha kisaponi, jota en ikinä saanut menemään kunnolla eteenpäin. Kahta rataa lukuun ottamatta meno oli sellaista, mitä en ehkä haluaisi muistaa. Opin kuitenkin Matilta paljon arvokkaita asioita, jotka olen huomannut todella vasta äskettäin, vaikka sillloin tuntui, että kehityksen suunta olisi alas päin. Esimerkiksi se, että kaikessa on jotain positiivista. Vaikka meno olisi miten hirveän tuntuista, pitää vain keksiä jotain, koska se on ainoa mikä vie eteenpäin. Omalla kohdalla siis virheet pitää käydä läpi kerran, sitten teen suunnitelman niiden korjaamiseen ja keskityn edes siihen johonkin parempaan ja pyrin siihen. Toinen on myös ehkä jonkinlainen päättäväisyys ja myös arvokkaat ratakokemukset. Oli ne sitten hyviä tai huonoja ratoja, kaikki vei eteenpäin joko henkistä tai fyysistä puolta. 

Menin siis tällä ponilla 80 cm oman tallin kisoja ja nyt tekisi melkein mieli hypätä sillä vain jonkun yhden satunnaisen kerran, koska se on tunneilla ollut niin super kiva reipas ja ajoittain jopa aktiivisen tuntuinen, ennen kaikkea hauska poni :)

Ossi

 

Erikoinen. Se kuvaa parhaiten tätä hevosta ratsastaessa ja oppimiani asioita. Hyppäsin sillä aina jos halusin hypätä "ylimääräistä", koska se ei pahemmin valmennuksissa käynyt. Ja ossi on hevonen, jonka karsinan ohi kävellessä tulee aina lämmin tunne. Jo pitkään olin haaveillut sillä edes minimaalisista esteistä, mutta onneksi valmentaja ei antanut ennen tätä kevättä. Eli kesä aikoihin hyppäsin valmennuksissa useilla eri hevosilla, mutta tästä on jäänyt eniten muistikuvia. Ensimmäisiä kertoja hyppäsin Ossilla talvella, jolloin ei päästy edes 40cm esteistä yli. Päästiin kuitenkin siihen asti, että hypättiin suht sujuvasti valmennuksissa 80cm tehtäviä, joka on itselleni tämän kanssa tosi iso asia. Ehdottomasti paras asia mitä on opin se, että kun hevonen laukkaa hyvin siitä pitää nauttia! Ja myös huolellisuus. Pari kertaa kävi nimitäin niin, että Ossi itse pysähtyi vaikka olisi ollut kaikki edellytykset hypätä. (Useinmiten vika kuitenkin minussa.) Ennen estettä piti siis käden kanssa huolehtia, että se uskaltaa hypätä, pohjetta piti osata käyttää juuri oikealla hetkellä, teiden piti olla hyviä ja Ossilla erityisesti oli tärkeää pitää se tyytyväisenä.


 

Sitten tuli Axu ja muutti kaiken tullessaan Soukkaan kesällä. Sitä ei riitä sanat kuvaamaan, muta sen kanssa on ollut varmaan elämäni hauskin puolivuotta. Mutta ei reaktioni ollut mitään "rakkautta ensisilmäyksellä". Ensimmäisellä kerralla en todellakaan pitänyt siitä, enkä edes tarkkaan muista miten ihmeessä aloin sillä enemmän menemään. Varmaan paras mitä Axulta opin on, että asioista pitää tehdä hevoselle hauskaa ja ratsastaja ei saa häiritä, hevonen saa välillä itsekkin miettiä. Ensimmäistä kertaa hyppääminen tuntui suunnitelmalliselle, pystyin jopa ajattelemaan paljon askeleita teen mihinkin jne. radalla. Kaikin puolin moni asia selkeytyi. Tuo kesä ja syksy oli siin kaikinpuolin tärkeää rutiinin kannalt, koska pääsin menemään ikäänkuin kahdella hevosella.


Ainoa kerta, kun olen ratsastanut Tintillä itsenäisesti. Ratsastus tuntui alkuun ihan jäätävän kauhealle.

Hoitohevoseni Tintin kanssa olen oppinut valtavasti niin teoriassa, kuin käytännössäkin.  Kunnon ratsastuskerrat on varmaan laskettavissa yhdenkäden sormilla koko viime vuodelta, mutta joka kerta opin ainakin kymmenen kerran edestä. Tintti on tosi herkkä ja ei kyllä anna yhtään mitään ilmaiseksi, mutta kun sen saa tekemään jotain on se aina super magee! Teoriassa olen katsomalla oppinut Tintin omistajalta niin este, kuin sileän puolelta monen laisia asioita, sekä saanut hyvää perustietoa hevosten kokonaisvaltaisesta hoidosta, liikutuksesta ja mitä kaikkea niissä pitää huomioida, kuin myös kaikkia mahdollisia pikku niksejä. Alemmasta kuvasta on aika kauan eli istunnan kanssa on nykyään varmaan parempi fiilis. 




Loppu huipennus: Nils. En tiedä miten tämä pitää paikkaansa, mutta tuntui kuin kaikki työ ponihoitaja ajoista asti olisi maksasnut itsensä takaisin. (Vaikkei tallinteko, kisoissa ja kotona hoitaminen, pitkät tallipäivät, alkeiskursseilla taluttaminen tai ponikerhojen pitäminen ole työltä tuntunutkaan.) Jos edes puolet asioista menee putkeen, niin tästä alkaa mielenkiintoinen uusi luku elämässsäni. Vuodelta 2016 odotan vielä kovempaa duunia ja harjoittelua. Tuntuu, kun seikkailu olisi alkamassa.