Jouluisia kuvia

Hyvää joulua! Tänään aamulla oli tallimme perinteinen joulukatrilli, johon osallistuin vuokrahevosellani Nilssillä ja vitsit oli hauskaa :D Tosi tehokas koulutreeni ainakin mun tasoiselle ja heppa toimi paremmin kuin koskaan ennen minun kanssa. Eli ensin siis katrillia isossa porukassa ja lopuksi jäätiin vielä Nilsin tarhakaverin Willin kanssa tekemään oma laukkakatrilli, koska laukkaa ei ymmärrettävistä syistä ollut tuntiponien kanssa.

Odotan todella innolla tulevaa kouluratsastuskuukautta (köh köh istunta) tammikuussa, mutta tässä nyt oli kuitenkin tärkein pitää hauskaa:)

ja loppu verkkaa

Tässä hienosti kiteytyy melkein kaikki mun istunta ongelmat. Loppuverkan takia pitkät ohjat jolloin kädet ihan hassuissa paikoissa (ohjat kyllä helposti valahtaa muutenkin), vasen käsi sykkyrällä, mutta katse on sentään eteenpäin :D

"Mitä ihmettä toi tekee, miks se haistelee?"

Hienot hepat tänään<3

Loppuun  vielä pari normaali joulutunnelma kuvaa

vähän pitää napostella ennen joulu illallista

Mitä joulu olisi ilman joulukuusta?

Selitäppä tämä

Ratsastus on aikalailla fiilis asia, jota on usein vaikea selittää. Miltä tuntuu kun hevonen oivaltaa haluamasi tai teet itse jotain, mitä et osaa selittää. Niimpä haastan kaikki, jotka tätä lukee miettimään ja kommentoimaan jostain ihmeellisestä mieleen jääneestä hetkestä. Eli mitä tapahtui ja miltä se tuntui? Se voi olla ihan kaikkea tunteesta jolloin ensimmäistä kertaa silitit ponin samettista turpaa aina vaikka ulkomaiden kisakenttien valloitukseen asti. Alle laitan muutaman esimerkin omista kokemuksistani. Tällä kertaa täytyy tyytyä jopa usean vuoden takaisiin kuviin, mutta niihin liittyy kaikkiin joku selittämätön fiilis. Kuvat eivät liity tekstin fiilis selityksiin.

Miltä tuntuu kun hevonen oppii? Tätä fiilistä ei ole ollut kovin kirkkaasti, kuin kerran. Ratsastin itsenäisesti ja minulla oli ollut vaikeuksia laukan lyhentämisen kanssa eräällä hevosella, jolle se ei ehkä ollut fyysisestikkään niin helppoa vielä. Menin ympyrällä normaali laukkaa, mutta kevyessä istunnassa. Istuin välillä pehmeästi satulaan ja pyysin sitä lyhentämään jotenkin istunnalla. Sen istunta asian olin oppinut Tintiltä, joka on herkkä osaava ja mielestäni vähän liiankin laadukas minulle. Joka tapauksessa se toimi. Aina kun sain pari hyvää askelta ilman, että minun tarvitsi "tapella" tai käyttää juurikaan ohjaa ja pystyin pitää jalan kevyenä , nousin jalustimille ja taas uusiksi. Tässä harjoituksessa tuli ensimmäistä kertaa tunne, että minulla oli avoin keskustelu hevosen kanssa. Pitkään olen tätä halunnut kokea, mutta nyt vihdoinkin. Kysyin voisitko, hevone vastasi, kerroin mitä mieltä olin ja toistettiin toisiamme kuulostellen.

Ensimmäinen istunta oivallus jonka muistan (vuodelta 2013)

Ensimmäinen laukka. Muistatko vielä miltä se tuntui? Kommentoi ihmeessä:)
Olin käyttänyt paljon aikaa miettiessäni, miten ihmeessä pieni ihminen voi hallita isoa hevosta? Saati saada sen laukkaamaan. Mutta sitten se ensimmäinen laukannoston tunne. Hevonen tottelikin ja olin erittäin hämmästynyt. Se tuntui vähän samalta kuin sirkuksen taikatemput. Miten tuo oli mahdollista? Erityisen ikimuistoisen kokemuksesta teki se, että asuin tuolloin San Diegossa, joten näköala oli hieno. Kenttä oli ikään kuin kukkulan rinteellä. Nostin  laukan pitkän sivun alusta ja edessä avautui näkymä kuivan vihreistä kukkuloista pensaikkoineen auringon paahteessa, sekä tallin omistajan puutarhan kasveista, pulppuavasta suikulähteestä ja maisemassa lenteli jopa kolibreja niiden ruokinta-automaattejen ympärillä.

Axu on hyvä esimerkki siitä mitä ei voi selittää <3

Miltä tuntuu kun on tehnyt töitä? Tallipäivä on venähtänyt aamu seitsemästä ilta seitsemään ja olo on rauhallisen väsynyt, mutta iloisempi kuin aikoihin. Mukaan on mahtunut niin hevosten harjaamista ja tallin tekoa, kuin ratsastustakin. Tämä on nyt mieleeni tulevista asioista varmaan vaikein kuvailla. Tuleeko kellekkään muulle sama fiilis, että mitä enemmän pääsee tekemään, sitä enemmän innostuu, ihan hevos asioissa tai, jossain muussa?

Varmaan ensimmäiseltä ratsastus leiriltä. Ihan mahtava fiilis kun saa laukata kovaa maastossa ja koko kroppa tuntuu kuplivan. Tässä pellolla ei kuitenkaan menty kauhean kovaa vaikka silloin siltä tuntuikin :D

Näistä voisin kirjoittaa loputtomiin. Tämän kaltaiset asiat tekevät tästä lajista mielestäni juuri mielenkiintoisen. Miksi ratsastus ja hevoset ovat sinulle rakas harrastus tai jopa elämäntapa?

 

Alku Nilsin kanssa

Nyt on jo muutama ratsastuskerta takana tämän kaverin kanssa ja ei kyllä ole ihan helppoa ollut. Kyseessä siis kokenut hevonen, jota aloin vuokraamaan ja tarkoituksena olisi valmentautua säännöllisesti, sekä kilpailla. Nilsiin on aika paljon vilelä totuttelemista, mutta suurimmalta haasteelta on tuntunut suoruus, mikä kylläkin varmaan johtuu enimmäkseen istunnastani.

Jotain erikoista kuitenkin Nilssissä on. Se on luonteeltaan varmaan täydellinen, koska vaikuttaa tosi lungille, joka tilanteessa ja vielä tosi seuralliselle.

Alle laitan jotain kuvamateriaalia, jotta voi sitten vaikka puolenvuoden päästä katsoa onko edistystä tapahtunut. Ylimmässä videossa mun ensimmäisiä laukassa tapahtuvia avo- ja sulkutaivutus harjoituksia. Ei kyllä lähelläkään mitään oikea oppista, mutta jostain pitää aloittaa :D Toisessa videossa laukkapuomit joille oli jostain syystä tosi vaikea päästä. En oikein saanut ulkoapuja läpi, mutta kerta kerralta sekin hieman helpottuu. Lopuksi vielä laukkapuomit korotettiin jumpaksi, jossa vain harjottelin ja fiilistelin Nilsin hyppyä ja miten sitä pitäisi seurata.

 

 

Pikkunen heittelee tyytyväisenä tavaroita mukavan taluttelun jälkeen :3

 Tämän postauksen hyppäämiset oli siis lähinnä sitä varten, että tottuisin Nilsin hyppyyn, mutta tänään oli ensimmäinen estevalmennus. Ja sain kyllä niin paljon oivalluksia! Tehtävät oli ihan loistavia, niin kuin aina. Katsotaan kerkiänkö kirjoittaa niistä.

Jäähyväiskilpailut

Nyt ne ovat takana, viimeiset kilpailut Axun kanssa. Olen enemmän kuin tyytyväinen omaan ja myös hevosessa tapahtuneeseen muutokseen/kehitykseen. Nyt tuntui, että hepo sai todella juonesta kiinni! Päädyin siis tutkimaan maneesin pohjaa jo ensimmäisen pikku verryttelyhypyn jälkeen. En ole ikinä nähnyt Axun tekevän mitään vastaavaa. En osaa sanoa mistä se johtui, mutta yhden asian osaan sanoa. Se löysi oman drivensa ja ymmärsi mistä tässä on kyse. Vaikka itse suoritus ei ollut paras mahdollinen, eikä pisteitä tullut paljoa(pistemetsäsätys), oli hyppääminen silti hauskaa. Axulla on ollut paljon merkitystä jalkojeni asennon kehitykselle. Sillä voi kisa- ja hyppypäivinä olla omia kuvioita ja ylimääräistä virtaa kävellessä, jolloin jalkojen pitää olla kokoajan asennossa, ettei se pääse yllättämään. Normaalitunneilla se on kuitenkin oikein kiltti. Ja koska se on pieni eli minulle sopivan kokoinen, on sen kanssa ollut kiva harjoitella tuollaisia tilanteita. Tässä vielä video ensin putoamisesta, sitten radasta. Pian myös tulossa postausta johon olen koonnut mietteet ja jotain kuvamateriaalia Nilsin ensimmäisistä vuokrauksista.

Mahdollisuuksien muutoksia...

Edessä on kaksi tavallaan hyvin ristiriitaista asiaa. Ensin surullisempi. Axun kanssa viimeiset kisat ovat ensi viikonloppuna ja se hoitamisenkin joudun lopettamaan. Juuri, kun heppa alkoi aiheuttaa kylmiä väreitä (erittäin hyvässä mielessä siis, oikeasti.), jos edes mietin sitä. Syynä on kuitenkin loistava tilaisuus. Eli heti kuultuani, että eräällä hevosella saisi alkaa valmentautumaan ja kilpailemaan. No, Tintin eli hoitohevoseni harjaaminen jäi kesken, kun kävelin niin nopesti, kuin ikinä pystyin viereiseen talliin, jossa käyn harvoin, koska siellä ei ole ratsastuskoulu hevosia. Olin niin tohkeissani, etten muista tilannetta kovin tarkkaan, mutta ainoa asia millä oli väliä. Olin hevosen selässä kokeilemassa varmaan parinkymmenen minuutin päästä.

Ensimmäinen ajatus selkään noustuani: "Mukavan mallinen hevonen istua ja kilometrin pitkä kaula." Alkukäyntien jälkeen hölkkäilin ravissa ja laukassa hepan lämpimäksi. Se tuntui tosi vaikealta kääntää. Kuitenkin, otettuani lyhyet ohjat, kääntäminen helpottui, koska sain myös ulko-ohjan paremmin käyttöön. Kokonaisuudessaan jäi oikein positiivinen kuva sileän asioista ja hevonen tuntui luonteeletaan ihanalle ja siltä, että olisi kiva lähteä tekemään hommia ja treenaamaan. Lähinnä siis itseäni treenaama. Hevonen on ainakin omiin taitoihini nähden aika osaava.

Sain ottaa myös pari hyppyä ihan yksittäisenä ympyrällä. Aloitettiin ristikosta ja WOW! Oli aika jännän tuntuista ja seuraavalla kerralla otin vähän tiukemmin harjasta kiinni. Kyydissä pysyminen alkoi helpottumaan, kun aloin saada fiilistä laukasta ja ponnistus paikasta. Pikkupystyn jälkeen este nousikin metriin. Yht äkkiä tuntuikin helpolle ja hypyssä oli mukava olla. En olisi halunnut, että hevonen laskeutuu ikinä. Näytti kylläkin aika isolle, kun edellinen oli varmaan 60cm, ja ei kyllä ole tullut paljoa yli 80cm hypättyä.(jos yhtä tuntia toisella tallilla ei lasketa)

Nils on siis hevosen nimi ja pitää katso miten nyt lähtee sujumaan. Eihän sitä ikinä tiedä vaikka en yhtään pärjäisi sille. Motivaatiota on kuitenkin enemmän, kuin koskaan. Sinä yönä en paljoa nukkunut, kun en voinut olla miettimättä kaikkea mahdollista ja loistavaa tähän mahdollisuuteen liittyen.

Markun valmennuksessa

Eli taas Markku Söderberg tuli valmentamaan Soukkaan ja ryhmiä oli useampi, mikä oli tosi kiva, koska pääsi katsomaan paljon. Yleensä olen joutunut vain kärvistelemään katsomossa, mutta nyt oli ihanaa päästä itsekkin ratsastamaan. Ja miten hieno ja täydellinen Axu olikaan! Pientä katsomon vieroksumista lukuun ottamatta. Pahoittelen kuvien puuttumista. Kuvista ei erottunut yhtään mitään.

Valmennus alkoi hölkän jälkeen kokoamisilla ja lisäämisillä, mitkä sujui paljon helpommin kuin viime kerralla. Mentiin myös harjoitusta, jossa toisella pitkälläsivulla oli ravipuomit ja toinen pitkä sivu avoa. Miten mitäköhän tästä tulee, kun olaan menty parhaimmillaan vain lyhyen sivun verran ja viimeksi Markun tunnilla ei varmaan askeltakaan. Noh, teinkin alkuun vähän pienempiä pätkiä, mutta kyllä varmaan jotenkin selvittiin melkein se koko sivukin lopuksi.

Peruslaukan jälkeen aloitettiin laukkaverkkatehtävä, jossa tultiin iso loivakiemura, kiemuraan nähden myötälaukassa, jonka jälkeen siirryttiin raviin ja nostettiin kierrokseen nähden myötälaukka pitkälle sivulle. Tässä sain jonkin laisen tuntuma oivalluksen, koska usein Axu voi jäädä kuolaimen taakase louskuttamaan. Silloin tietysti yritän vain ratsastaa eteen ja varmistan etten tee kädellä mitään. Mutta nyt, se ajoittain tukeutui kuolaimeen louskuttamatta, kun sain käytettyä laukasta raviin siirtymiset hyödyksi, oli polle hetkittäin mukavan tuntuinen. Tämä laukka tehtävä oli muutenkin varmaan Axun kanssa ihan loistava, koska siinä nostettiin vuorotellen molempia laukkoja, nimittäin Axu tarjoaa helposti vasenta. Onneksi tuntuu, että ero laukkojen välillä on kaventunut.

Hyppääminen aloitettiin ravihypyillä. Eli ravipuomit kohti katsomoa, jonka jälkeen tuli käynti siirtymä ennen katsomoa, josta seurasi vähän ongelmia. Ja vielä ristikko ravistapuomien jälkeen. Koska käynti siirtymä oli katsomoon päin, jota Axu pelkäsi/pelleili, jäi tiet aika hunoiksi ennen ristikkoa. Tultiin tehtävä myös toisesta suunnasta, jolloin suoratie ja raviin siirtymä tuotti vaikeuksia, koska Axu olisi halunnut nopeasti katsomosta poispäin.

Itse este tehtävistä ei jäänyt hirveästi muuta päähän kuin hyvä fiilis. Ei tullut vastalaukkakaarteita, kuten viime kisoissa ja paikat löytyi, mikä tuntui mahtavalta, koska viime Markun valmennuksessa niitä ei löytynyt ollenkaan, kun laukkaa ei ollut yhtään. Tehtävänä oli siis pieni rata, joka alkoi pystyllä katsomoon päin ja sen jälkeen pitkänsivun puomit tultiin ravissa, nostettiin laukka ja tultiin kuuden askeleen linja. Olin taas yhtä hämmästynyt, kuten aina, koska päästiin muistaakseni kaikki välit joka kerta halutuilla askeleilla. Linjan jälkeen jatkettiin toiselle, kolmen askeleen linjalle, jossa taas hämmästyin. Mutta seuraavaksi seurasi jotain omasta mielestäni vaikean näköistä. Eli kuuden linjan ensimmäinen pysty, mutta pitikin jatkaa neljällä toiselle pystylle kaarevalla uralla. Tuntuikin vähän vaikealle, mutta myötä laukka neljän askeleen kaarella, se onnistui! Ei kuitenkaan enään vaihtunut uudestaan neljän askeleen jälkeen esteen päällä, joten jouduin korjaamaan ennen viimeistä estettä.

Ei kyllä saa hirveästi selvää...

Valmennukselta tuli suurimmaksi osaksi pieniä fiilispohjaisia oivalluksia, joita on vaikea selittää. Axu kuitenkin tuntui tosi kivalta ja en voi kuin ylistää sitä maasta taivaisiin, miten ihana luonne sillä on<3 Ensi viikonloppuna kisat, mutta ei mitkä tahansa, vaan pistemetsästys. Saa nähdä mitä Axu sanoo, koska erikoisia esteitä varmaan luvassa. Viime vuonna joukossa oli esim. foliolla vuorattu este.

Miljoona puomia ja jumpaa

Nyt Axu ylitti odotukset! Kun näin tehtävän niin mietin, että mitäköhän tästä tulee, nimittäin taas kerran oli jotain mitä Axu ei ole niin paljoa välttämättä tehnyt. Eli pitkälläsivulla oli kilometrin pituinen jono puomeja, sekä alussa, että lopussa oli lyhyellä sivulla kolmepuomia kaarevalla uralla. Alkuun tultiin ravissa, vain rytmiä ja omaa istuntaa harjoitellen. Sitten laukassa, jolloin lopussa oli ristikko, kavaletti, pikkupysty pomput. Ohjeeksi sain ennen tehtävien aloitusta pitää kevyen käden, joustavat kyynärkulmat. Minun piti vain antaa Axulle rauha itse miettiä ja se sai itse hakea omaa tasapainoaan. Todella hienosti selvisi miljoonasta puomista ihan itse. Edellyttäen, että toin sen hyvin ja en tehnyt muuta puomeilla, kuin pidin esteistunnan mahdollisimman muuttumattomana. Ja miten vaikeat ne joustavat kyynärkulmat voi olla... Onneksi Axun kanssa on hyvä harjoitella. Nyt on tulossa paljon videoita, kun niitä ei paljoa ole ollut. En tiedä mitä laadulle tapahtui, koska ennen youtubeen siirtoa laatu oli mielestäni parempi. Suur kiitokset äidille videoista!

Kun oltiin menty puomit ensimmäisen kerran ravissa olin ihan hämmästynyt, koska olin jostain syystä kuvitellut, että Axu olisi jopa siirtynyt käyntiin, kun puomeja oli niin paljon, mutta se ravasikin ihan reippaasti. Välillä ymmärsin kuitenkin rentouttaa käden välillä vasta ihan lopusta, kun oikeassa kierroksessa ensimmäiset kaarevat puomit olivat katsomon kohdalla ja siellä oli mörköjä... Jouduin siis käyttämään aika paljon sisäpohjetta, jolloin jostain syystä jännittyi myös kyynärkulmat.

Laukassa tuntui yllättävän helpolle oikeassa kierroksessa ja Axulle nämä miljoonat puomit oli varmaan hyvä ennen pomppuja, koska laukasta sai jo valmiiksi vähän maasta irtoavampaa, kuin ilman niitä. Ikinä millään hevosella ei ole vastaavat tehtävät tuntuneet näin helpolle. Edelleen ne kyynärkulmat oli vaikeita, mutta jaloistani olen todella iloinen. Nimittäin n. neljä kuukautta sitten olisin puristanut tosi paljon polvella, jalustimet olisi lähtenyt aika monta kertaa ja ylävartalo olisi ollut vielä vähemmän liikkeenmukana. Mutta oli siis hauska treenata myös itseäni kunnolla pitkästä aikaa.

Vasemmassa kierroksessa oliki vähän vaikeampaa, koska en saanut ulkopohjetta kunnolla läpi kaarevien puomien jälkeen jolloin koko jumppa valui ulos, mutta reilu heppa, kun hyppäsi kaikki. Ja taas tällaisena jälkiviisasteluna. Olisi varmaan pitänyt viimeisellä jumpalla tehdä vastalaukalle jotai, koska ei Axu muuten ikinä opi, että kaarteet mennään myötälaukassa. Se varmaan kuitenkin tykkää tällaisista tehtävistä, koska se oli yhdessä toisessa valmennuksessa innoissaan, kun hypättiin innareita. Myös nyt, Axu tuntui tyytyväiselle hypätessään jumppaa. Olinkin ennen hyppäriä ajatellut sitä miten hauskaa yhdellä hepalla, 5v Onnilla oli irtohypytyksessä, kun olin mukana katsomassa. Pidin mielessäni, että hevonen tykkää luonnostaan hypätä, joka ajatuksena ehkä auttoi hieman itseäni uskomaan, että selvitään kyllä. Se tuntuu joka kerta yhtä mystiseltä miten hevoset selviävät neljän jalan kanssa:D

.

Kokonaisuudessaan siis hyvä valmennus, koska eteenpäin pyrkimystä oli enemmän ja meno oli suht tasaista. Suurimmat oivallukset olivat varmaan paitsi jumpalle tuomisessa, kuin myös ihan perus pohkeen käytössä, johon sain osviittaa lukiessani aamulla ennen valmennusta aadanhevoselämää-blogista, jotain postausta kouluvalmennuksesta. Aina on sanottu, ettei jalalla saa tietenkään jäädä puristamaan. Nyt kuitenkin ymmärsin ehkä paremmin, miltä kevyt jalka kuuluu tuntua. Tällöin jo alusta asti Axu ravasi reippaammin, kun tähän asti ravin ensimmäinen kierros on tuntunut enemmän suossa ryömimiselle, kuin raville. Kun alan miettimään, ravissa on oikeastaan tapahtunut jonkun verran kehitystä, koska ihan alussa en pystynyt menemään reipasta ravia ilman, että tahti katoaa ja tulee hätäistä. Jonkun taitavamman ratsastajan kanssa ei kyllä varmaan olisi ollut samalla tavalla hätäinen, joten nyt puhun ehkä enemmän omasta oivaltamisesta.

Laukassakin se lähtee jo eteenpäin paremmin, kuin alussa, mutta lyhentäminen on ainakin itselleni vielä vaikeaa, siten että Axu jäisi itse siihen laukkaan mitä pyydän. Siihen tietysti tarvitsisi omien apujen parempaa ajoitusta ja toivottavasti mainitsemani kevyt jalka oivallus auttaa.

Odotan innolla Markun valmennusta ja toivon, että sujuu vähän paremmin, kuin viimeksi, koska Axuun olen todella yrittänyt panostaa. Tulee todella etuoikeutettu olo, kun saa hypätä ja ratsastaa suht säännöllisesti noin ihanalla hevosella. Kysyinki itseltäni ja parilta muulta, että onko Axussa yhtään huonoa puolta? Ainoa jonka keksin on, että se on vaikea pitää siistinä, kun karvaa on niin paljon. Se on kiltti, tasainen, reilu, estefiksu, joten kokemattomuus ei paljoa haittaa. Muutenkin se on tosi oppivainen, yleensä aina korjaa, jos on vaikka kolistellut. Se on osoittautunut myös täydelliseksi harjoitteluhepakasi ohjaamallani hevostaitokurssilla. Voiko parempaa toivoa? <3

Poni, jonka sydän on kultaa ja platinaa

Sanoin äidille, että olisi unelmien täyttymys, jos pääsisin ratsastamaan ensimmäisellä hoitoponillani Katrilla ilman satulaa ja se toteutui!<3 Katrin sydän on kultaa ja platinaa, se osaa mitä vaan ja on opettanut minulle varmaan kaiken satuloimisesta ensimmäisiin estekisoihin asti. Poni on nykyään jo 20v. ja käy tietysti vain ponilasten tunteja, joten tunneille minulla ei ole mitään mahdollisuutta saada sitä. Sen hoitamisen lopettamisesta on jo surullisen paljon eli kaksi vuotta. Samassa ratsastuskoulussahan se vielä onneksi on, mutta nautin suuresti joka hetkestä sen kanssa.

Tein ponin kanssa tänään vaan kaikkea rentoa ja fiilistelin vanhoja hyviä aikoja. Siitä erotan ainakin itselleni sopivan hevosen, jos selässä on sama fiilis, kuin jos olisi mukava hengailu hetki maastakäsin. Sellainen Katri on ja myös Axu. Axussa varsinkin tämä fiilis näkyy eteenpäin menemisenä.
Mutta nyt siis tällainen lyhyt välipostaus, koska en vain pystynyt olla kertomatta Katrin ihanuudesta ja kaikkien pitäisi ylistää sitä maailanloppuun asti. Tältä päivältä ei ollut kuvia, mutta tässä muutama vähintään parinvuoden takainen kuva.

Joku valmennus

Jotkut kisat. Alkoi ihan hymyilyttää, miten ihanaa on ollut opetella Katrin kanssa kaikenlaista:)

Ekat estekisat. Muistan miten en saanut unta, kun halusin välttämättä tehdä sykeröt ja pelkäsin putoavani, kun en saisi harjasta kiinni... Silti laitoin ne, ja kaikki esteet siis olivat miniristikoita :D 

Varmaan mun ensimmäiset koulukisat. Jännitin niitä niin paljon, että melkein voin pahoin, mutta sijoituttiin;) ohjelma oli siis C-merkin kouluohjelma.

Joulukuussa en välttämättä tee joulukalenteria, mutta jos on jotain toivepostauksia niin niitä toteutan mielelläni. Eli, eikun rohkeasti kommentoimaan jos jotain tulee mieleen :)

Ja huomenna siis estevalmennus Axulla eli postaustahti pysyy.

Kavaletteja, pieniä edistysaskeleita ja joululauluja

Ihan ensimmäisenä, Axu on niin täydellinen! Nimittäin sillä ei ole varmaan ikinä ennen Soukkaan tuloa ollut loimea päällä, joten nyt sitä on harjoiteltu ja hieno poika on jo ihan vanhatekijä loimen käytössä<3 Ensimmäisillä kerroilla reaktio oli täristen kauimmaiseen seinään niinkuin saattoi arvata. Onhan tuo nyt aika pelottava kahiseva iso möykky, mutta nyt sen voi jo loimittaa kun minkä tahansa hevosen. Nää on näitä elämän pieniä iloja:)

Myös kaikki valkoinen oli alussa vähän jännittävää. Eli siis sokeripalat esteissä, kokovalkoiset puomit, sekä kouluhuopa. Nyt kuitenkin viime kisoissa oli kokovalkoinen este ja viime valmennuksessa valkoiset sokeripalat, kumpaakaaan ei edes vilkaissut. Syksymmällä koulukisoissa riitti, että meni kerran tuomarin ohi ja todettiin sekin vaarattomaksi. Täydellinen heppa, kun on noin viisas<3 Mitäköhän uutta tulee seuraavaksi?

Ensi lauantaina on tulossa valmennus ja toivoin apua oikeiden laukkojen kanssa, että vaihdon saisi jo esteen päällä. Axu, kun tulee mielummin vasemmassa alas. Haluaisin tietysti myös itse olla paremmin liikkeen mukana. Kun nän asiat alkaa sujua, voisi alkaa harjoitella uusintoja varten hyppäämällä pikkuesteitä vinosti tai ei niin pitkältä lähestymiseltä. Tosiaan vasta viimekisoissa oli sellainen fiilis, että hepo huomasi esteen vähän aikaisemmin, kuin 3m ennen:D

Tunneilla onkin ollut hyviä puomiharjoituksia tätä ajatelle. Ensin ilmansatulaa tunnilla tultiin pituushalkaisijalla kolmea puomia, joista keskimmäinen oli vinossa. Puomeja tultiin ensin käynnissä ja ravissa, suoraan ja hevonen suoranan vasemmasta laidasta oikeaan laitaan. Hevosen piti olla hyvin ohjan ja pohkeen välissä, jotta askeleet sai sopimaan, koska keskimmäinen puomi oli vino. Meidän tuntilaisten toiveesta oli myös pikkujoulu teemaa, eli jos ei laukassa selvinnyt ensimmäisellä kerralla, piti laulaa joululaulu. No Axu oli tässä taitava, mutta liityin jokatapauksessa kuoroon loppuravien aikana. Mikä ihana vaikutus joululauluilla olikaan! Axu meni tyytyväisesti ja reippaasti eteenpäin, kun laulettii. Joululaulujen taikaa:)

Aika perus, mutta suosittelen ;)

Sitten ihan satulalla kavalettitunti puolikkaalla maneesilla eli haasteellista, mutta hauskaa. En ole ikinä oikeastaan mennyt Axun kanssa mitään kapeaa. Tunsin siis sisälläni ihanan lämpimän innostuksen tunteen, kun näin palikoiden päällä kaksi kapeaa kavalettia. Ensin mentiin niitä ihan vain yksittäisinä ja sitten molempia, väliin tuli ikään, kuin 90 asteen kulma.

Välissä n. 6-7 askelta

Edelliset harjoitukset sujui suht ongelmitta ja saatiinkin kehuja siitä, että laukka sujui paremmin, kuin yleensä. Seuraava harjoitus oli kuitenkin haastavampi. Oikea laukka on vähän heikompi, joten suht pieneltä täyskaarrolta tultu kavaletti tuntui aika rämpimiselle. Yhdestä asiasta olen kuitenkin iloinen. Yritin täyskaartokavaletin ja kapean kavaletin välissä korjata laukan ja Axu vaihtoi etu jalat! Joo tiedän, että tuloksena oli ristilaukka, mutta en ole ikinä nähnyt sen tekevän laukanvaihtoa eli takapää vaan vielä mukaan. Oli se jo ehkä kuitenkin pienen pieni edistysaskel. Usein onkin käynyt niin, että suunnanvaihtoesteellä ei tule myötälaukkaa, mutta seuraavalla esteellä samassa myötäkierroksessa se myötälaukka tulee.

Seuraavaksi postausta tulossa siis ainakin ensi lauantain valmennuksesta, mutta myös mahdollisesti perjantailta eli huomiselta, koska silloin on kuulemma minulle joku yllätys tallintekopäivän jälkeen.

Kaksi rataa ja ihanat pojat

Eli hyppäsin omantallin kisoissa Ossilla 60cm ja Axulla 80cm. Aloitin molempien harjaamisella. Jo tässä vaiheessa huomasin, että Axu aavistaa hännän selvityksestä seuraavan, jotain erikoista. En siis selvitä häntää, muuten kuin kisoihin tai harvoihin valmennuksiin. Molemmille oli tavoitteena saada laukka reippaammaksi, kuin ennen. Noh... Ainakin se onnistui:D Nimittäin jo silloin, kun kävelin Axulla niin se tiesi, että tänään hypätään. Sen seurauksena se välillä vähän tepasteli ja vähän kai hypähteli. Kun olin vielä vähän viritellyt Axua ja tarkistin yhdellä laukannostolla onko heppa vielä hereillä. Ja laukka kyllä nousi hyvin iloisesti, pehvanheittelyiden kera.
  Mutta nyt siis tarkemmin Axusta. Verryttely oli ulkona, paitsi hypyt sisällä. Ulkona tein vain perussiirtymiä ja tarkistin, että myös kääntävät avut toimii. Ja kuten jo sanoin, virittäminen onnistui. Musta on vaan hauskaa, jos hepat on noin vireessä, koska silloin radat on yleensä sujunut. Edellyttäen tietysti, että pysyy kyydissä, mikä ei kyllä yleensä ole aina niitä vahvimpia puoliani...

Axu oli koko päivän tosi iloinen:3

   Maneesiin mentäessä sovin, että pääsen katsomon ohi varman hepan perässä, eikä siinä tullut suuria ongelmia. Olin vähän miettinyt, mitenköhän Axu reagoi, koska nämä oli todennäköisesti sen ensimmäiset hallikisat. Ajattelin, että hepo voisi mahdollisesti katsoa muutamaa estettä, joten käytiin katsomassa niitä. Axun uteliaalle luonteelle tyypillisesti, se meni kuitenkin rohkeasti haistelemaan ja olisi kovasti halunnut maistaakkin kaikkia hienoja koristeita.
   Ensimmäisestä mini verkkahypystä mentiin ohi, koska nenä oli vinossa... Muut hypyt meni kuitenkin kelvollisesti, reippaassa laukassa. Oli tosi hyvä fiilis lähteä radalle. Viime valmennus meni ihan päin seiniä, kääntelin esteiden edestä pois, kun tuntui etten voinut tuoda sitä niin ja tuli pikkuaskeleita, laukkaa ei ollut yhtään jne. Nyt kuitenkin kaikki paikat löytyi, ja mikä tärkeintä oli hauskaa! Voisiko asiat tuntua paremmalle ennen rataa?
   Sitten radalle. Tästä näet videon, mutta nyt vähän omia fiiliksiä radan aikana.

Eli suurin saavutus. Tein kaikki ne askelmäärät, mitä olin ajatellut ja pysyin suunnitelmassa, ajatus radassa. Tasainen laukka, mutta seuraava todellinen kehitys kohden on laukkojen korjaaminen. Esim ysille (valkoiselle pystylle) tuli oikein tyylipuhdas vastalaukka kaarre.
   Ossin koko verkkaan olen oikein tyytyväinen pientä välikohtausta (köhöm heppa kiikutti ulos verkka-alueelta) lukuunottamatta. Ainoat tavoitteet oli, että Ossilla olisi kivaa, koska se ei aina ole niin innoissaan tunneilla ja, että se olisi kevyt ja liikkuisi hyvin eteenpäin. Yleensä pikkuaskeleet tulee erittäin helposti ja joskus vaikka paikka olisikin hyvä. Nyt kuitenkin verkassa sain kerrottua jalalla ja pehmeällä kädellä, että kauempaakin voi lähteä. Treeneissä ollaan kyllä menty 80cm tehtäviä, mutta haluan pitää kisat tarpeeksi helppona ja tosi vähitellen nostaa, koska tämä heppa ottaa helposti nokkiinsa. Seuraaviin kisoihin voisin kyllä jo harkita huimaa 70cm, jos valmennuksissa ei tule suurempia pakkeja.

(kuva ei näistä kisoista, kun ei ollut kuvia)

  Radalla ei ehkä ollut niin hyvä fiilis, kuin verkka hypyissä. Kaikesta kuitenkin mentiin yli ja se on pää asia. Ykköselle tuli vain vähän kökköytyminen, eli perinteiset ossit. Estettä kohti hidastus. Pikkupysty oli koko vihreä, joten en tiedä, että olisiko se voinut vaikuttaa asiaan. Ossin kanssa joudun usein vähän varmistelemaan jos esteiden alla on laatikoita yms. En kuitenkaan aina, joten välillä on vaikea keksiä mistä tällaiset johtuu, mutta yleensä kuitenkin itsestäni.
   Puhdas rata kuitenkin tuli molemmilla ja tosi hyvä fiilis jäi. Nyt olen mennyt kahdet kisat kahdella hevosella ja se on tuntunut vaikuttavan positiivisesti mielentilaani. Yleensä jännitin ja en saanut nukuttua ennen kisoja, mutta nyt pystyn jopa keskittymään. Kaikin puolin oli siis täydellinen päivä. Aamusta heppojen hoito, päivällä hyppäämistä ja illalla vielä hevostaitokurssin vetäminen. Ensi viikonloppuna on taas valmennus, sitä seuraavana Markun kurssi, joten nyt taas postauksia tulossa vähän enemmän.

Hevoshelvetti vai ei?

Katsoin Cristopher Wegeliuksen neliosaisen haastattelusarjan hevostiimistä. Ja se todella pisti miettimään mitä tämä laji oikeasti on. Alla on muutamia Cristopherin lausahduksia ja pointteja, jotka jäivät päällimmäiseksi mieleen tai herätti ainakin itsessäni jonkin asteista hämmästystä. Jos ei ole tuttu nimi niin tämä rautainen ammattilainen on ollut kilpauransa aikana 18 kertaa kauden paras, mikä varmaan kertoo tarpeeksi. Saako nämä muilla jotain ajatuksia liikkeelle?

"Nauran vähintäänkin sisäänpäin kun kuulen, usein tytön, sanovan että se tai hän taisteli puolestani."
Mitä olen oikein ennen ajatellut? Onko olemassa, hevosen taistelua ratsastajan puolesta? Ehkei suoranaisesti. Voi olla, että hevonen tsemppaa radalla ja kommunikoi ratsastajan kanssa, jolloin tulee varmaan sellainen mahtava fiilis, joka itselläni on varmasti ollut vasta hyvin pienessä mittakaavassa moniin muihin kokeneempiin verrattuna. Uskon siis, että hevonen, joka rakastaa hypätä, tsemppaa sen takia, koska siitä on tehty sille kivaa. Tämä varmaankin tarkoittaa, että se on koulutettu niin hyvin positiivisin kokemuksin (ei kuitenkaan yli suojelevasti), että se tietää mitä siltä halutaan. Hevosista voi nähdä jo ennen sisäänratsastusta, kuka haluaa hypätä ja kuka ei. Tähän liittyy niin paljon eri asioita, että se on varmaankin, vain helppo pukea "se taisteli puolestani" muotoon, ken tietää.

"On joitakin isiä, jotka ovat rakentaneet tyttärelleen ikioman hevoshelvetin."
Tämä voi ehkä kirpaista, jotain juuri ponin tai hevosen saanutta, mutta riippuu miten asiaa lähtee miettimään. Jos on mahdollisuus hevoseen tai muuhun, joka veisi eteenpäin, kannattaa siihen ilman muuta tarttua. Ei kuitenkaan mielestäni ilman ammattilaisten apua. Onhan siitäkin todiste, kun Jessica Mendoza vasta nyt 19-vuotiaana tuli toiseksi HIHS:sissä world cupissa. Tilaisuuksiin kannattaa tarttua, jos niitä osaa arvostaa. Ihan pelkästään siitä, että saa vaikka hoitoponin, kannattaa olla ikuisesti kiitollinen. Ilman ensimmäistä hoitoponia itselläni ei ainakaan olisi yhtään mitään.

"Jos ylipainotamme tekniikkaa, ollaan jo hakoteillä."
Tietenkään ilman minkäänlaista tekniikkaa emme voisi tehdä yhtään mitään. Mutta tässä lajissa on kuitenkin kyse niin monesta asiasta, että ihan perus asioista tulisi kertoa ennen ratsastusta. Niihin mielestäni lukeutuu se millaine hevonen on luonnostaan ja tässä ympäristössä täytyy tehdä tietyt asiat hevosen ehdoilla. Tämä on mielestäni tärkeä meille ratsastuskoululaisille ymmärtää, koska vaikka olemme asiakkaita, ei se tarkoita vain, että kiipeäisimme satulaan ja lähtisimme. Jos ei ole mitään mielenkiintoa hoitaa hevosta itse pois tai laittaa kuntoon, niin ei välttämättä sitten ole kauhean hyvä asia, että edes ratsastaa. Jos joku on erimieltä niin saa sanoa. Tietysti sillon tällöin kiire on ihan ymmärrettävää ja tietysti tallikohtaisesti, koska on varmaan jotain talleja missä ei ole tätä mahdollisuutta.
  Olen kuullut monien valmentajien painottavan myös fiilistä. Se on ehkä se asia, perusasioiden rinnalla, joka tekee ratsastuksesta ja hevosista niin harrastuksena, kuin elämän tapanakin ihan mahdottoman ymmärtää ulkopuolisen näkökulmasta. Ja se tässä onkin parasta. Uusia asiota ymmärtää ihan eritavalla ja koko ajan huomaa tietävänsä vähemmän. Siksi tämä on niin hieno laji.

"Menin sinne aina seisomaan heti koulun jälkeen - ja ei aikaakaan, kun joku tuli kysymään, että viittisitkö pikkasen ratsastaa mun hevosta."
En ole ollut kovin monilla talleilla, niin että voisin yleistää mitään, mutta asiat eivät näköjään ole ennään, kuin armeija aikoina. Kuten Cristopherin aloittaessa. Mutta tästä voi kuitenkin ottaa mallia. Nyt puhun siis sellaisesta ratsastajasta, joka haluaa palavasti edistyä. Aivan sama haluatko edistyä ristikkotasolta 80cm tasolle tai 110:stä 130cm tasolle. Joka tilaisuuteen pitää tarttua, raivata itse oma tie, eikä kulkea sitä valmiiksi tallattua tietä, katsoa, kysyä, keskustella kokeneempien kanssa, koska siitä saa paljon irti. Rakastan sitä, kun saa olla ympäristössä, missä on paljon osaamista. Se saa tuntemaan itsensä pieneksi. (Mikä kyllä olenkin, niin taidoilta, kuin fyysisesti:D)

"Siitä tulee hyvä, jolla on kanttia sanoa että ei kiitos sitä hevost mä en ratsasta tai sillä en kilpaile."
Nyt kyllä hämmennyin ja menin ehkä vähän sanattomaksi. Laitoin tämän, koska haluaisin tietää herättääkö tämä jollain ajatuksia.

"On iso väärinkäsitys, että esteratsastajan pitäisi ratsastaa koulua pitkillä jalustimilla."
Eli koululla pitkillä jalustimilla, oletan tarkoittavan hyvin perinteistä kouluratsastusta. Siitä lainaisin esteradalle kaksi asiaa ylitse muiden ja se on kuuliaisuus ja laukanratsastus. En missän nimessä väheksy perinteistä kouluratsastusta. Esim. jos sarjavaihdot ja sulut pyritään kouluradalla esittämään ns. oikein. Esteratsastuksessa niiden kaltaiset asiat ovat ehkä enemmän tai vähemmän vain hevosen elastisena pitämistä varten ja aputyökaluja, tavoitteena sujuva rata ja laadukkaat samanlaiset hypyt. Hyvin sekava selitys, mutta olisi mielenkiintoista kuulla, onko jollain enemmän kouluratsastus orjentoituneella näkemyksiä?

"Se mitä tuntee on oikein."
Tätä fiilistä todellakin tarvitsisin. Cristopherin mukaan, Nina Fagerströmilla on joskus niin, että ei ole etukätään varsinsista suunnitelmaa joistain välistä, mutta tehtävän tullessa vastaan kaikki on selvää. Tämä on paljon parempi, kuin se, että on suunnitelma, mutta ei osaa toteuttaa sitä, ei muista sitä, tai muu vastaava, mikä on minulle vähän liiankin tuttua. Eräässä valmennuksessa meni koko ajan kaikki päin seiniä, mutta kun muistin tämän viimeisen radan aikana, ei ollut enää mitään ongelmaa.

"On pieni määrä ihmisiä, jotka ymmärtävät jotain hevosesta ja suurin osa ei ymmärrä yhtään mitään."
Huomasin nauravani itselleni. Mitä, jos joku paaaljon kokeneempi hevosihminen eksyisi lukemaan tätä ja varmaan miettisi, että mitä tämmöinen "pikkutyttö" kuvittelee itsestään. Jos näitä hevosia ymmärtäviä ihmisiä on kerta niin vähän niin uskon kuuluvani kyllä niihin ei ymmärtäviin. Vielä;)

Lähde: hevostiimi.fi

Ehning ylävartalo

Viime viikonlopun horse showsta opin katsomalla todella paljon. Päälimmäiseksi jäi Marcus Ehningin ylävartalo. (Kannattaa kurkata Ehningin ratavideo ) Tosi hyvin kulmautuneet lonkat, taitava ratsastus, aina hevosen liikkeen mukana, mutta ei kuitenkaan itse liian edellä. Kuvittelin siis ratsastavani, kuin Ehning. Tällaiset mielikuvat toimivat mielestäni paljon paremmin, kuin jos joku vain korjaisi, että lonkkaan enemmän kulmaa ja joustavuutta. Jos kuvittelee olevansa joku todella taitava, ei se itsessään tee kenestäkään yhtä taitavaa, kun maailman parhaista. Se voi kuitenkin ohjata ratsastusta oikeaan suuntaan ja auttaa esim. istuntavirheiden korjaamisessa. Kuten siinä, että oma ylävartaloni ei ole tarpeeksi liikkeenmukana ja kyynärkulma ei jousta tarpeeksi.
   Mutta, sitten Axuun. Taas pitkästä aikaa estevalmennus, joka alkoi tietysti verryttelyllä. Muistelin sitä, miltä HIHSsi verkassa taitavimmat ratsastajat näytti. Meno oli rauhallista, hevoset rentoja, mutta vastasivat silti hyvin ratsastajien apuihin. En myöskään nähnyt kenenkään tekevän mitään ihmeellistä, vaan ihan perus asioita. Axu on mukava ja rauhallinen ratsastaa, mutta halusin saada sen ragoimaan paremmin pohkeeseen. En halunnut tietenkään jäädä junttaamaan, joten muistelin sitä rauhallisuutta ja miten hevoset näytti toimivan. Vältin kaikkea turhaa häiritsemistä ja kas kummaa, kun sain pikkuhepan kuuliaisemmaksi:D Ja se näkyi myös hyppäämisessä. Sain hauamani reaktiot nopeammin ja ei tullut sellaista fiilistä, että täytyy tehdä niin paljoa.

Axu hyvin ansaituilla päiväheinillä
treenin jälkeen (tällä kertaa ei ratsastusku-
via tullut)

  Mainitsemani Ehning ylävartalo-oivallus auttoi laukan parantumisessa. Viimeksi, kun hypättiin Markun valmennuksessa, olisi laukan pitänyt olla aktiivisempaa ja enemmän ylöspäin. Omassa päässäni oli vaan joku ihmeen ajatus, joka sanoi, että ei se eteenpäin nojaaminen ainakaan eteenpäin auta, kun tuntuu, että menee nenilleen. (Nyt ei tuntunut niin paljoa sille, koska uskon painopisteeni olleen paremmassa paikassa, mikä vaikuttaa kaikkeen) En tiedä mistä tämän keksin, kun olen vieläpä kuullut, että joillekkin hevosille opetetaan, että enemmän kulmaa lonkassa = kovempaa.
   Alkuun päästiinkin hyvin treenaamaan omaa istuntaa, kun hepat jumppasi neljällä kavalettipompulla, ja itse piti vain seurata hevosta ja olla hyvin mukana. Kun kaksi keskimmäistä palikkaa nostettiin ylös, niin pudotti Axu pari kertaa, kun oli innoissaan menossa. Se korjaantui kuitenkin, kun odotin hieman enemmän ylävartalolla. Valmentaja Raija sanoikin, että nuori hevonen saa tehdä virheitä, koska niistä se oppii. Axu onkin ihana, koska se tuntuu aina niin fiksulta vaikka kokematon onkin.
   Itse tehtävänä oli ikään kuin kahdeksikolla kaksi pystyä viidenaskeleen välillä kaarevalla linjalla ja yksittäinen okseri. Treenattiin alkuun muutama kerta kaarevaalinjaa ja väli tuntui alkuun todella pitkältä. Jotta saisi välin tehtyä viidellä, täytyi laukata sujuvasti ensimmäiselle kaarteen ympäri. (Kaarteissa parempi ylävartalo auttoi todella paljon) Ideana oli, että pääsi harjoittelemaan sujuvuutta heti alussa. Eli radalla voi olla niin, että ykköselle tullessa on hevonen tai/ja ratsastaja koomassa. Tämä oli hyvä herätys, miten pientä ja ei kunnollista laukka voi olla alussa, koska ensimmäisellä kerralla askeleita tuli kuusi.
   Alkuun myös osa hypyistä lähti läheltä/pikkuaskeleesta, koska en rentouttanut kyynärkulmia tarpeeksi. Kuitenkin heti, kun rentoutin käden ennen estettä, sujui hypyt ilman ongelmia. Viimeinen kahdeksikko oli 90cm tasoa, josta olen iloinen, koska ennen tätä ollaan Axun kanssa menty vasta yksi 90cm este.
   Oli siis iso parannus Markun kurssilla olleesta pakista ja odotan positiivisella pikku jännityksellä ensi kisoja:) Pitää vaan tehdä paljon treeniä ja arkisia hommia niin hyvä tästä tulee. Loppuun vielä vähän kuvia, mitä näiden treenien taustalla on.

Tintin, ja muiden heppojen hoitamista kisoissa

Viime sunnuntai hyvinkäällä kisat aika pimeässä:D Mukana myös Moksu, joka seikkailee tässä blogissa.

ja kotona

                

Loistavia harjoituksia ja apujen käyttö pohdintoja

Nyt päästiin Axun kanssa jo aijemmin mainitsemieni kotiläksyjen kimppuu. Eli otin ylimääräisen tunnin mihin pyysin Axun, ja miten saatoinkaan ikinä ajatella, että menisin mielummin itsenäisesti! Tunnin teemana oli siis siirtymiset toiveeni mukaan ja lisäksi vielä istunta ilmansatulaa. Kun pääsi lähemmäs hevosta ja istuin paremmin ympäri niin kas kummaa kun poni tuntui suoremmalta.

  Itse harjoituksen oli vain perussiirtymisiä lävistäjakahdeksikolla. Pidän siitä, että siirtymät pitää tehdä irti seinästä, koska se paljastaa kaikki mahdolliset toispuoleisuudet paljon paremmin. Tehtiin siis lävistäjän aikana ihan vain muutama askel lyhyempää ravia ja muuten perus hyvätempoista ravia. Tässä sain varmaan ensimmäistä kertaa ikinä Axun lyhentämään ja keskittymään. Seuraavaksi treenattiin myös laukannostoja siten, että nostettiin kierroksesta riippumatta aina oikea tai vasen laukka. Tällaisissa toistuvissa harjoituksissa Axu alkaa helposti ennakoimaan, mutta se on ehkä välillä myös hyvä asia, jos saan silloin pidettyä poikituksen kurissa. Silloin saan sen vastaamaan kevyempään pohjeapuun paremmin ja sen kautta vaihtelevammissakin harjoituksissa siitä tulee helpompi.

  Lopuksi tehtiin vielä ympyröillä vähän pidempiä ravin kokoamisia, kuin alussa. Tässä säätelyssä huomasin, että lyhennyksen jälkeen riitti, kun vain vähän hölläsi kädellä niin Axu palautti normaalin askelpituuden.Toisin kuin viime valmennuksen verkassa tarvitsin siihen myös jalkaa.

Jos hepo saa hengähtää niin kyllä kuskin pitäisi pysyä kasassa:D

Kun taas siirryttiin aslellajissa alaspäin käyntiin, niin piti ajatella, että jatkan liikettä eteenpäin. Muuten Axu jää helposti kuolaimen taakse kaula rullalla möngertämään.
  Tässä hoitohevoseni omistaja on ihanasti auttanut minua ymmärtämään ja demonnut näitä pehmeitä siirtymisiä hoitohevosellani Tintillä. Näin miten pieni vartalon asennon muutos (enimmäkseen muutokset lonkkakulmassa, tai miten istuntaa käyttää, oikeastaan hän on demonnut varmaan kaiken:D) vaikuttaa positiivisesti, kuten hyvänä siirtymänä ja rentona työskentelynä. Tai sitten negatiivisesti, kuten apuihin vastaamisen hitautena. Tietysti ketään ei saa varsinaisesti häiritä kesken ratsastuksen. Mutta, jos on mahdollisuus pohtia ratsastus asioita ammattilaisten kanssa vähän syvällisemmin, niin kannattaa. Kun joku kertoo ja demonstroi, että näin se pitää tehdä ja näin hevonen reagoi näihin ja näihin asioihin, se nopeuttaa valtavasti uusien työkalujen löytämistä. Tietysti mikään hevonen ei toimi täysin samalla tavalla, mutta se että tietää mitä haluaa ja mihin pyrkii tekee ratsastuksesta selkeämpää hevoselle ja ratsastajalle. Tästä syystä on mielestäni hyvä, että pääsee välillä ratsastamaan erillaisilla ja taitavilla hevosilla. Varsinkin jos on vielä kokemattomampi. Sellainen Tintti on minulle. Pidän todella paljon ratsastuskouluhevosista ja opin niiltä todella paljon, mutta onhan 130 ratoja hyppäävä sporttisempi hevonen erilainen ja sen kanssa kehittää itsestään eri ominaisuuksia. (Olen siis mennyt Tintillä vasta muutaman kerran valvovan silmän alla.)
  Mutta siis, nämä yksinkertaiset perusharjoitukset on siis ihan parhaita, koska ainakin itse keskityn silloin paljon paremmin vain ratsastamiseen. Olen oppinut, että jo säännöllisen uran/kuvion ratsastamisella pääsee pitkälle. Muutenkin oivallukset ratsastuksessa ovat usein hyvin yksinkertaisia asioita, mutta usein se onkin helpommin sanottu, kuin tehty.  Esim. kas kummaa, kun se että istuu paremmin ja synmetrisesti hevosen ympäri, suoristaa sen.

Tinterö

  Suurin osa oivalluksistani on tullut, kun olen ajatellut jonkin todella taitavan kuten Luciana Dinizin ratsastusta. Jos miettii miten joku taitava ratsastaja teki tämän niin ei välttämättä tarvitse ajatella niin paljon, miten se tehdään, kun päässä on jo valmis kuva. Yhden huonon puolen kuitenkin tästä keksin ainakin omalta kohdaltani. Eli, jos en keskity jalan käyttöön, jään helposti käyttämään sitä liikaa. Eli ei niin ettei tarvitse ajatella yhtään mitään, mutta ei välttämättä tarvitse ajatella miltä puoleleta ne puolipidätteet tulikaan, kun silloin se vain tulee. Parhaassa tapauksessa kuitenkaan apujen käyttö ei näy paljoa, kun yrittää katso mallia. Sen vuoksi pidänkin demoista selityksillä, mistä aijemmin kerroinkin.
  Olisi kiva kuulla onko muilla jotain muita keinoja tehostaa edistymistä:)

Markun valmennus

Viime viikonloppuna Markku kävi taas valmentamassa. Olin itse ensimmäistä kertaa mukana tuntsareiden ryhmässä viime lauantaina, kun olen aijemmin ollut vain katsojan roolissa.
  Hypättiin siis aika pientä, mutta harjoitukset olivat tosi kivoja. Alussa mentiin puomikahdeksikkoa niin että keskellä olevat puomit mentiin laukassa ja reunoilla olevat ravissa. Pikkupuomitehtävissä on parasta kun saa miettiä miksi nyt kolisi ja seuraavalla kerralla saa vaikka puolipidätteen ajoitettua paremmin ja pääsee yli kopistelematta. (Paljon selkeämpää kuin perus kouluratsastuksessa:D)
   Itse estetehtävät olivat aikalailla peruslinjoja. Sieltä päällimmäisen jäi mieleen, kun sain Axulle kerrottua, että lähde ennemmin kaukaa kuin läheltä. Tietenkin ennemmin lähtisi sopivasta paikasta, niin että kaikki on kunnossajo ajoissa, mutta jos ei ole enempää vaihtoehtoja, niin otan ennemmin kaukaa. Kunhan tietää suunnilleen mistä hyppy lähtee ja päätös on ns. molempien. Lähestymisissä olikin eniten vaikeuksia laukan takia, koska laukka kunnossa, kaikki kunnossa.

Toisin kuin toissa viikonloppuna kuitenkin kisoissa saatiin tehtyä Axun kanssa hyvä tasainen 80cm rata omantallin kisoissa, jolloin kaikki tuntui kristallin kirkkaalta. Silloin en siis murehtinut huonoja lähestymisiä ja nyt opin, ettei niitä saa ajatella liikaa. Kokonaisuudessaan oli kuitenkin hyvä valmennus, koska sain uusia oivalluksia ja eikö se ole valmennuksen tarkoitus? Markulta sain myös hyviä neuvoja ja kotiläksyjä, jotta saadaan lähestymiset kuntoon. En malta odottaa seuraavia treenejä Axun kanssa.

   Sain ohjeeksi tehdä paljon siirtymisiä ja niissä erityisesti piti kiinnittää huomiota, että välittömän vastauksen lisäksi Axu lähtisi enemmän ylöspäin. Näin saisin sen ottamaan esteen helpommin, kun heppa on paremmin nenä ylhäällä ja on energia ponistukseen, jotta hyppy lähtisi helpommin oikeasta paikasta. Nimittäin välillä suorilla pitkillä lähestymisilläkään en saa Axua tarpeeksi skarpiksi ja ottamaan estettä.
   Olen kuitenkin iloinen siitä, että heppa kääntyi paljon helpommin kuin ensimmäisillä hyppykerroilla. (Meidän yhteistyö alkoi n. kuukausi sitten) Uskon, että siinä on auttanut se, kun ajattelen ulkoapujen muodostavan seinän ja saan koko hevosen mukaan.
   Sunnuntaina kurssilla hyppäsi hyvin kokeneita ratsastajia ja vitsit kun teki mieli hyppäämään kun katsoi niitä! Osa harjoituksista oli samoja, joten oli hyvä kun pystyi ikään kuin kertaamaan edellisestä päivästä opittuja asioita. Luin jostain, että aivot eivät erota mielikuvahrjoittelua ja oikeaa treeniä. Kuvittelin siis olevani niiden hevosten selässä, jotka hyppäsivät. Toivon, että näin muodostetut mielikuvat, asennot ja reaktiot tulevat mieleen, kun olen itse jonkin hevosen selässä. En tiedä onko tässä perää, mutta aina voi yrittää;)

Vihdoinkin!

Olen miettinyt bloggausta jo pari vuotta, mutta olen lykännyt sitä tähän asti, koska olen maailman huonoin tietokoneiden kanssa. Mutta nyt vihdoinkin päätin aloittaa, koska joka päivä opin tallilla niin paljon uutta, että haluan päästä jakamaan sitä. Blogissa tulee siis seikkailemaan yksityiset hevoset joita hoidan ja myös ratsastukouluhevosia, joilla valmentaudun. Ratsastan siis ratsastuskoulussa ja puuhailen tallilla kaiken laista, kuten hevosten hoitamista kotona ja kisoissa, hevostaitokurssien vetämistä, välillä teen tallia ja paljon muuta.
  Jos jollain on vinkkejä tämän blogin aloittamisen suhteen niin kaikki on erittäin tervetullutta:)